Elvevolldalen, Elvevoll, Lyngenin niemimaa, Norja

Kierretty: syyskuu 2023
Pituus: 7,63 km edestakaisin, alemmalle järvelle n. 3 km ja ylemmälle n. 4 km
Kesto taukoineen: n. 5h
Nousu: 331 m
Oma vaikeusastearviointi: Helppo plus, täysin käveltävä mutta pitkää tasaisen jyrkkää nousua
Tarkempi sijainti: Elvevoll, Storfjord, Lyngenin niemimaa, Tromssan ja Finnmarkin lääni, Norja

 

Eteläisen Lyngenin niemimaan Elvevollissa tunnetuin vaellusreitti lienee Rundløypa Elvevoll -niminen ympyräreitti, joka kulkee laaksosta toiseen ja niiden välissä Borri-nimisen huipun kautta. Samalta lähtöpisteeltä pääsisi huiputtamaan tämän Borrin lisäksi haastavamman Stálloborrin. Me emme kuitenkaan olleet aikeissa kyseisenä retkipäivänä lähteä pitkälle patikalle, koska ajomatkaa oli aamupäivällä jo jonkin verran takana ja sitä oli jäljellä myös iltapäivällä vastaanotettavaan majoitukseemme. Koska etsimme sopivaa muutaman tunnin retkeä, päädyimme kulkemaan edestakaisin pienen osan ympyräreitistä eli Elvevolldalenissa sijaitseville Dalvatnan-järville, tarkemmin alemmalle ja ylemmälle järvelle eli Ner- ja Øvervatnetille ja takaisin sama reittiä. Tätä reittiä norjalaiset kuvaavat lapsiperheelle sopivaksi reitiksi, mutta kyllä siinä oli taas ihan riittävästi tekemistä tällaisilla tavallisille tallaajillekin – varsinkin sään vaihdellessa jatkuvasti. Näin ollen tämä reittikuvaus kertoo edestakaisesta pistosta Elvevolldaleniin ja siellä ylemmän järven eli Øvervatnetin rannalle ja takaisin.

Reitti lähtee paikallisen vanhan koulurakennuksen vierestä (nykyisin Vestersidasenteret, joskaan tällä nimellä ei löydy karttapalveluista mitään), missä on muutaman auton verran tilaa retkeilijöille. Lähtöpaikalla ei ole varsinaista osoitetta, mutta liitän alle kartan oikean pikkutien päästä, jossa parkkialue sijaitsee. Elvevollin läpi menevältä päätieltä on muiden alueen lähtöpisteiden tapaan selvät viralliset, ruskeat Lyngsalpan-opasteet tämänkin tienhaaran kohdalla, hieman ennen kylää etelästä saavuttaessa. Paikalle on siis helppo löytää, kunhan tietää olevansa jotakuinkin Elvevollin hujakoilla. Olimme valmistautuneet maksulliseen parkkipaikkaan, mutta ainakaan syyskuussa 2023 sen kummemmin paikan päällä kuin parkkisovelluksenkaan mukaan parkkimaksua ei tältä lähtöpaikalta ollut. Se oli positiivinen yllätys, mutta kannattaa ehdottomasti tarkistaa tilanne jatkossa, sillä melkein kaikkien Lyngenin alueen reitistöjen parkkipaikat ovat jo maksullisia.

Meillä oli mukanamme Suomesta ostettu Lyngenin alueen retkikartta, joka auttoi reitin osan hahmottamisessa. Myös Norgeskart- tai ut.no-sivustojen kyseisen alueen reittikartoista saa osviittaa, kun laittaa kesäkauden reitit suodattimista päälle. Norjassa reitit eivät ole ihan samalla lailla merkattuja kuin Suomessa, joten me suosimme varmuuden vuoksi myös fyysistä karttaa ja lisäksi tutustumme reittiin jo ennakolta, niin hahmotamme, minkä muotoista reittiä olemme kulkemassa ja mitä maamerkkejä matkalla kuuluisi olla. Polku on kuitenkin selvää ainakin koko kuvaamani reitin varrella, joten sikäli eksymisen vaara ei ole kamalan suuri, jos näkyvyys on hyvä.

Reitti lähtee selkeää ja leveää, vähän hiihtolatupohjaa muistuttavaa polkua pitkin. Heti alussa kyltit muistuttelevat antamaan alueen poroille vasomisrauhan, mutta me näimme porojen sijaan vain Norjassa tutumpia lampaita. Reilun kilometrin jälkeen tullaan T-risteykseen, josta kylttejä seurataan oikealle Elvevolldalenin suuntaan. Siitä noin 100 metrin päästä vastaan tulee eräänlainen laavu tai keittokatos ja sen jälkeen Skaidibrua-niminen silta. Sillan ylityksen jälkeen reitti jatkuu nurmipolkua, ja hyvin pian edessä on toinen, Johannesbrua-niminen silta. Sillan päässä on avattava puinen portti, joka kuuluu jättää läpikulun jälkeen siten kuin se olikin eli sulkea perässään, mikäli portti oli kiinni. Tähän kohtaan mennessä meidän retkellämme oli jo satanut ja paistanut kahdesti vuoronperään, joten kuljimme koko reitin sadetakit päällä. Vuoristossa sää vaihtelee usein ja nopeasti, joten kaikkeen kannattaa varautua. Myös maasto oli paikoin erittäin mutaista, joten pitävää ja edes jotenkin vedenkestävää kenkää kannattaa suosia.

Joen ylityksen jälkeen lähdetään jatkamaan joen suuntaisesti ylävirtaan niin, että joki jää virtaamaan kuljettavan metsätien vasemmalle puolelle. Vähitellen metsätie jyrkkenee ja muuttuu kivikkoisemmaksi. Tätä tasaisen jyrkkää nousua mennäänkin sitten Elvevolldalenin laaksonpohjaan saakka eli matkassa noin kolmen kilometrin kohdille. Siellä maasto vihdoin hieman tasoittuu ja maisemat ovat huikeat. Toki jo ylämäkeen tullessa kannattaa vilkuilla taaksepäin, sillä kirkkaalla säällä näkymät ovat jo nousun ajan hienot vuonon suuntaan. Elvevolldalenissa Nervatnetin oikealta puolelta, ison kiven läheisyydestä, löytyy punainen postilaatikko ja kyltti Elvevolldalen. Laakson perällä Steindalsbreen-jäätikön eteläisimmät osat näkyvät upeasti korkeiden huippujen välissä, mikäli jäätikkö vain pilviltä ennättää esiin vilahtamaan.

Laaksossa värikylläisyys oli meidän sinne saapuessamme aivan uskomaton, kun aurinko osui hetkeksi kohdalle ja väritti kaikki syksyn värit kohdilleen. Laaksossa reitti kulkee postilaatikon jälkeen alemman järven eli Nervatnetin oikeaa reunaa pitkin, kunnes järvien välistä putouksen alapuolelta, pienen pusikon kautta kulkien joki ylitetään kahta metalliritilöin päällystettyä lankkua pitkin. Kovimman virran kohdalla lankkusillan sivussa kulkee myös apuköysi. Matka jatkuu putouksen vasenta reunaa jyrkästi ylös ylemmälle järvelle. Täältä reitti jatkuisi kohti Borria ja vaikka koko rengasreitin ympäri, mutta ylempi järvi oli meidän retkemme päätepiste.

Saapuessamme ylemmälle järvelle alkoi sataa ihan kunnolla, ja aloimme olla hyvästä vaatetuksesta huolimatta aika jäässä, kun hikoilusta kertynyt kosteus ja märät sormikkaat alkoivat kunnolla paleltaa. Vain hetkeä aiemmin paistaneesta auringosta tai värien loistosta ei ollut tietoakaan, vaan maisema muuttui hyvin harmaaksi. Nappasimme sateessa vielä pikaisesti kuvat upean vesiputouksen leveämmästä yläpäästä, närpimme yläjärven rantakivillä nopeasti proteiinipatkukat nassuun ja suuntasimme samaa reittiä takaisinpäin. Mutavelliksi muuttuneet reitit toivat oman haasteensa reissuun, mutta alaspäin matka kulki joutuisasti. Sadekin jäi lopulta sinne reitin yläpäähän.

Syyskuun puolivälissä tällä reitillä meitä tuli vastaan mennessä laaksoa edeltävässä pitkässä nousussa vanha, varmasti 70–80-vuotias urheilullinen rouva yksinään. Tämä ei meitä enää tottuneina Norjan-kävijöinä yllättänyt, mutta herättää kyllä aina kunnioitusta, miten helposti ikääntyneetkin paikalliset kirmailevat pitkin vuorenrinteitä, kun itsellä sykkeet huitelevat yli 170:ssä! Rouva tervehti iloisesti ja kyseli, miten hyvin tunnemme reittiä. Hän oli aikansa etsinyt reittiä Borrille mutta joutunut sitten palaamaan sitä löytämättä. Jouduimme harmiksemme toteamaan, ettemme tunne reittiä entuudestaan emmekä itse aio Elvevolldalenia pidemmälle. Ihana rouva hymyili iloisesti takaisin ja sanoi nopeasti kuin paikatakseen meidän alemmuuskompleksiamme: "No mutta sehän onkin jo vallan riittävä ja kaunis paikka itsessään!" Lisäksi suunnilleen samassa kohdassa alas tullessa vastaan tulivat reitin toiset ihmiset, kaksi nuorehkoa naista painavan näköiset rinkat selässään. Märkinä ja kylmissämme rinnettä reipasta tahtia laskeutuessamme säälimme hieman näitä retkeilijöitä. Onneksi me saimme kävellä tuon nousun ihan vain päiväreput selässämme – olkoonkin, että Norjan reittien asteikolla tämä oli vielä ylämäkikävelyä ihan sieltä helpoimmasta päästä...

Elvevolldalenin reitti on kaunis ja ehdottoman kannattava reitti, vaikka se ei tällä kertaa ollutkaan meille huiputusreitti. Retken nähtävyytenä olivat Elvevolldalenin laakso kokonaisuudessaan sekä järvien väliin jäävä vesiputous, ehkä etenkin leveä yläputous putouksen ylityksen jälkeen, vain hieman ennen ylemmälle järvelle saapumista. Me kuljimme reitin tällä kertaa kolmen koiran kanssa ihan muitta mutkitta, joten reitti sopii koirille erinomaisesti, kunhan ne ovat kytkettyinä. Joillekin koirille putouksen ylitys lankkusiltaa pitkin voi olla jännittävä, mutta jo sitä ennen on tarjolla maisemaa ja valokuvattavaa yllinkyllin!