Pituus: 3,2 km
Kesto taukoineen: n. 4h edestakaisin
Nousu: n. 500m ?
Oma vaikeusastearviointi: Keskivaikea (ei vaadi käsiapuja, mutta todella jyrkkää nousua koko matkan)
Tarkempi sijainti: Svolvær, Lofootit, Austvågøy, Vågan, Nordland, Norja
Festvågtinden on Henningsværin kylän taustalla komeileva, lähes suoraan merenpinnasta kohoava huippu, joka on varmasti Henningsværin alueen suosituin huippureitti. Parkkipaikka reitille sijaitsee muutaman sadan metrin päässä alla olevaan karttaan merkitsemästäni polun lähtöpisteestä Henningsværin suuntaan, sillan kupeessa. Tilaa tosin on vain muutamalle autolle, joten vilkkaana päivänä voi olla, että joutuu etsimään parkkia kauempaa. Varsinaista osoitetta paikalle ei ole, mutta karttaohjelmasta voi alla
olevan merkinnän perusteella helposti napata koordinaatit ylös. Paikan myös ohittaa väistämättä, jos ajaa Henningsværiin.
Sillan kupeesta reitin lähtöpisteeseen on noin 350-400 metrin kävelymatka asfalttitien reunaa kulkien. Itse lähtöpiste on kesäaikaan melko pusikkoinen, mutta keskeltä pusikkoa sukeltaa kuitenkin selkeä polku kohti kivistä solaa. Hyvällä säällä reitin vaikeus tulee etupäässä armottoman jyrkästä noususta alusta loppuun asti. Muutaman metrin matkalla usein myös noustaan muutama metri ylöspäin! Kovin huonolla säällä reitti voi olla liukas, mutainen ja vaarallinen. Varaa myös liioitellen useampi litra vettä mukaan jokaista ihmistä kohden, sillä vesivarastot hupenevat tällä reitillä nopeasti!
Polku Festvågtindenille muistuttaa monella tapaa puolen tunnin matkan päässä Svolværissa sijaitsevaa Fløyaa, josta siitäkin olen kirjoittanut reittikuvauksen. Seurueemme kesken oli vähän hajontaa näkemyksissä siitä, kumpi tuntui haastavammalta, mutta periaatteessa Festvågtinden on helpompi, koska siitä selviää pelkällä kävelyllä. Toisaalta sitten Festvågtinden on oikeastaan pelkkää jyrkkää nousua, joten siihen kannattaa varautua.
Festvågtindenin reitin alkupätkä on melko polutonta suurelta siirtolohkareelta toiselle hyppelyä. Mukanamme kulki kevytrakenteinen kahdeksankiloinen koira, jonka kanssa pelkäsin lohkareiden kohdalla reissun päättyvän jo alkuunsa - tosin olimme varautuneet koiran osalta myös yhden tyhjän päivärinkan kanssa, jos sen oma eteneminen maaston tai jaksamisen suhteen olisi jossakin kohdin hankalaa. Tältä reitiltä jättäisin silti ehdottomasti koiran pois sekä retken fyysisen raskauden, vedentarpeen että paikoin hankalan maaston suhteen. Lisäksi yhtään hihnassa vetävä koira olisi tällä reitillä ehdottoman vaarallinen. Meidän huippuretkellämme kokeneempi (lue: ketterämpi ja parempikuntoinen) Himalajalta kotoisin oleva puolisoni meni koiran kanssa pahimmat kohdat ja nosteli sitä tarpeen mukaan. Suurimman osan matkasta koira kuitenkin lopulta käveli minun edelläni ihan itse flexissä, kiitos sen alustavarmuuden ja rohkean mutta rauhallisen luonteen. Silti oman ja koiran turvallisuuden ja mukavuuden nimissä en suosittele tätä reittiä koirareitiksi.
Festvågtindenin ehdoton helmi on kartassakin näkyvä vuoristolampi Heiavatnet, joka sijoittuu sopivasti reitin puoliväliin levähdyspaikaksi. Reitin voi myös kavuta vain tähän asti ja takaisin, joskin osittainen puusto peittää vielä parhaat näkymät. Muistaakseni meillä meni autotieltä noin puoli tuntia huhkia keskitasanteelle Heiavatnetin rannalle.
Heiavatnetilta itse vuorenharjanteelle on toinen mokoma matkaa, jonka aikana kannattaa varautua moneen kertaan mieleen pyrkivään ajatukseen, että eikö tämä koskaan lopu. Avain onneen on hyvin hidas eteneminen ja lyhyet juomatauot vähän väliä - heti, kun jalat meinaavat heittää hapoille tai syke nousta liian korkeaksi. Tahdonlujuus palkitaan jo pitkin reittiä, kun voi kääntyillä katsomaan taaksepäin kohti Heiavatnetia ja Henningsværiä. Alempi puupeitteinen harjanne näyttää ylhäältä katsottuna suorastaan fantasianomaiselta, kun itse maata alempana ei näy. Polku on kivistä ja kuivalla säällä pölyistä hiekkaakin. Vaikka polku on selkeä, siihen ja omiin askeliin kannattaa pitää katse koko ajan suunnattuna. Ylempänä reitti muuttuu taas kallioisemmaksi, ja itse harjanne on jo pitkänomainen kallioinen tasanne, jonka molemmin puolin on suora pudotus. Harjanteelta voi ja kannattaa pienellä loppurutistuksella kavuta vielä huipulle asti kallioröykkiön päälle tarvittaessa pienin käsiavuin.
Jyrkkyyden kannalta alastulo käy nopeasti, ja saakin olla tarkkana, ettei se käy liian nopeasti! Niin kutsumani jarrulihakset ovat kovilla, ja pienestä mutkittelusta polun reunalta toiselle on suuri apu. Joka askelella katse kannattaa pitää jaloissa. Polulla pysyttäessä mitään suuren putoamisen vaaraa ei alastulomatkalla sinänsä ole, mutta kukaan ei halua taittaa nilkkaansa tai kompastua ja kompuroida jyrkässä rinteessä 500 metrin korkeudessa, kun joka askel on muutenkin kuormittava. Jyrkkyys on varsinkin takaisin Heiavatnetille laskeutuessa niin suuri, että joka askel(ella kannattaa) koittaa lähinnä täysin pysäyttää sitä vauhtia, minkä painovoima meinaa tuottaa alas tultaessa. Ketteryydestä ja hyvästä silmä-jalka-koordinaatiosta on hyötyä, jos alas haluaa tulla yhtään kevyemmillä jarruilla.
Jos sää suosii ja uskallusta riittää, voi taas puolimatkassa levähtää ja jopa rentoutua kylmään Heiavatnetiin pulahtaen. Meistä useampikin rohkaistui spontaanisti ihan vain alusvaatteisillaan uimaan ja pesemään ylärinteen pölyt ja hiet käsivarsista ja jaloista ennen loppumatkaa alas asti. Suosittelen tätä todella, koska uiminen likimain 300m korkeudessa vuorenrinteellä on ikimuistoinen kokemus! Kiireettömät tauot ihan vain vaivannäöstä ja sen tuomista näkymistä nautiskeluun ovat suositeltavia, koska reitti on maisemiltaan huippuluokkaa. Peruskuntoinen periksiantamaton ihminen pystyy ihan mainiosti kulkemaan tämän reitin edestakaisin, mikäli korkeat paikat eivät huimaa ja tahdonvoimaa edetä nousun raskaudesta huolimatta riittää. Minulla tämä reitti meni Fløyan ohella aivan käytyjen huippujen kärkisijoille. On ihanaa painaa eteenpäin, kun tietää, että maisemat palkitsevat ja olo on täydellisen voipunut retken jälkeen! Lihasten venyttelylle retken jälkeen annan vahvan suosituksen. ;) Omilla jarrulihaksillani saattoi mennä pari päivää retkestä palautumiseen venyttelyistäkin huolimatta...
