Pituus: 5,6 km
Kesto taukoineen: n. 3h 15min edestakaisin
Nousu: n. 400 m ?
Oma vaikeusastearviointi: Helppo plus (Käveltävä, joskin loppupuolella kivikkoinen ja jyrkkenevä reitti)
Tarkempi sijainti: Rørvikvatnet, Kabelvåg, Lofootit, Austvågøy, Vågan, Nordland, Norja
Glomtinden oikealla, terävin kuvan huipuista
Glomtinden, joissakin lähteissä harvemmin myös Glåmtinden, sijaitsee E10-tien varressa melko lähellä Henningsværin kylää. Tien vieressä olevalle pysäköintialueelle ei ole varsinaista osoitetta, mutta oheisen kartan avulla voit saada reittiopastuksen suoraan merkittyyn lähtöpisteeseen tai ainakin napata koordinaatit muistiin.
Glomtinden on tähän mennessä kulkemistamme huippureiteistä helpoimmasta päästä Keski-Norjassa sijaitsevan Mehøn tavoin. Itse onnistuin kulkemaan Glomtindenille ja takaisin lihakset äärettömän kipeinä edellispäivän Festvågtindenin huiputuksen jäljiltä, joskin kuljin melkein puolet matkasta takaperin kipeiden "jarrulihasten" aktivointia vältellen. Tuoreilla jaloilla reitti olisi ollut suorastaan nautinnollinen iltapäiväkävely, ja nytkin se palveli hyvänä palautumispäivän happihyppelynä. Reitti sopii erinomaisesti myös koiran kanssa kuljettavaksi. Se on huippureitiksi mukavan hitaasti nouseva, mutta toki aivan huipulle tultaessa polku muutuu kivikkoiseksi ja jyrkäksi.
Reitti Glomtindenille kulkee alussa helppoa ja leveähköä, hiekkaista ja paikoin kivimurskemaista vanhaa tienpohjaa pitkin. Jo tässä vaiheessa kannattaa välillä pysähtyä vilkuilemaan oikean olkansa yli kaunista lähinäkymää päätien toisella puolella olevalle Rørvikvatnetille. Etäisesti näkyvästä merenlahden poukamasta löytyy muuten myös pieni hiekkaranta Rørvikstranda, jos patikan jälkeen haluaa ajella huljuttamaan jalkojaan merivedessä.
Kun vanha tienpohja on noussut harjanteiden väliseen notkoon ja alkaa kaartua vasemmalle noin 1,5 kilometriä lähdöstä, tienpohjalta poiketaan selkeälle polulle oikealle, kohti etuoikealla olevaa harjannetta ja huippua. Kun tämän käännöksen löytää, niin löytää huipullekin, niin selvää reittiä kuljetaan. Paikoin menee useita polkuja rinnakkain ja risteillenkin, kaikki selvästi hiekkaisempaa pohjaa pitkin kohti Glomtindeniä. Jos kohdasta kurkkaa alla olevan satelliittikuvan, hiekkaisempi poikkeama ja juova aina huipulle asti näkyy maastossa selvästi. E10-tietä ei kuitenkaan ylitetä tuossa puolimatkassa, vaan se menee toki tunnelissa vuoren sisällä. :) Käyntimme aikaan elokuussa 2019 tuossa poikkeamakohdassa oli lisäksi maahan tehty kivistä nuoli, kuten tämän merkinnän lopussa olevalla videolla näkyy, mutta en luottaisi siihen, että se on siellä aina jatkossakin. Reitin löytää varmasti joka tapauksessa, jos kulkee koko ajan kohti huippua.
Alkuosa poikkeamanjälkeistä reittiä on kallioista ja laakeaa matalan kasvuston hiekkapohjaa, mutta puurajan ylittyessä maasto muuttuu hiekkaisemmaksi ja kivikkoisemmaksi harjanteeksi. Huipun juuressa se myös jyrkkenee huomattavasti. Kuten muillakin huippureiteillä, pudotuksia on, mutta reitillä pysyy kyllä turvallisesti polulla niin halutessaan. Huippureiteille kannattaa yleensäkin lähteä vain hyvän tai kohtalaisen sään aikana. Rankka sade, räntä tai pilvikerros voivat äkkiä huonontaa näkyvyyttä ja tehdä reitistä hyytävän kylmän ja liukkaan mutaisen kulkea. Säätila ehtii myös vaihdella korkeammalla äkisti, ja pieneen sateeseen tai räntään on kesälläkin hyvä varautua. Koska talvisin vuorilla on todellinen lumivyöryvaara, tämäkin reitti on vain kesätestattu ja lumettomalle ajalle suositeltu.
Kuva harjanteelta kohti Glomtindenin huippua
Kuten tavallista, huipulla tuuli ja tuiversi kylmästi, mutta onneksi kallionselkä tarjosi myös pientä tuulensuojaa eväshetken ajaksi. Huipulta aukeavatkin kauniit panoraamanäkymät. Glomtindeniltä pääsee myös ihastelemaan suorastaan kunnioitusta herättävän jylhää, vieressä kohoavaa Vågakallenia (943m) hyvin läheltä. Valitettavasti meidän retkipäivänämme, kuten varmasti melko usein muutenkin, sen korkein huippu peittyi kuitenkin pilviharsoon.
Huipulla vietetyn evästauon jälkeen paluumatka on melko kevyt, kiitos reitin suhteellisen tasaisuuden. Jo mainittujen kipeiden jarrulihasten vuoksi itse hölkkäsin vanhan tienpohjaosuuden takaisin autolle. Koskaan ei ole muuten hölkkä tuntunut niin hyvältä kuin tuolloin! Ihanaa rullaavaa hölkkää alamäkeen ilman tarvetta huippureiteillä muutoin niin tyypilliseen voimakkaaseen alastulon jarrutteluun. Ah! ♥ Jos etsit seudulta huippureittien helpoimmistoa, kannattaa aloittaa tästä ja Svolværin Tjeldbergtindenistä.
