Kierretty: heinäkuu 2017
Pituus: 6,8 km
Kesto taukoineen: 2h 45min
Nousu: 264m
Oma vaikeusastearviointi: Helppo plus (vaatii kestävyyskuntoa)
Tarkempi sijainti: Furuhaugli, Dombås, Dovre, Oppland, Norja
Mehø on 1271m merenpinnan yläpuolelle kohoava huippu Dovren ja Dovrefjell-Sunndalsfjellan kansallispuistojen välissä. Reitti lähtee Furuhaugli Turisthytter -nimisen majoitusyrityksen pihasta, jonka osoitteeksi Google antaa Furuhauglie 80. Nousua reitillä ei lopulta tule kuin reilut parisataa metriä, sillä jo lähtöpiste on noin 1020m korkeudessa tunturimaisissa maisemissa. Reitti on omalla asteikollani huippureitiksi helppo, kunhan vain jaksaa nousta pitkään ylämäkeä (siitä plus) ja kengät kestävät paikoin märät, mutaiset ja maastoltaan epätasaiset kohdat. Huonolla säällä en suosittele mitään huipuille nousevia reittejä mahdollisen liukkauden tai heikon näkyvyyden vuoksi. Dovren kunnan sivuilta löytyy myös reittiselostus ja -kartta, jossa näkyy sekä edestakainen reitti Mehøn huipulle että pidempi rengasreitti Mehørunden. Tämä merkintä kertoo siis vain edestakaisesta reitistä huipulle ja takaisin.
Retkikuntamme koostui viidestä aikuisesta ikähaarukalla 20-50v. Kellään meistä ei ollut ennen tätä reissua aiempaa kokemusta huiputuksista edes kävelyreiteiltä, vaan porukan kokeneimmatkin ovat tyytyneet korkeintaan parin yön telttaretkiin tai päivävaelluksiin Suomen puolella. Kuntotasokaan ei suurimmalla osalla porukasta ollut korkeampi kuin perus hyötyliikunnalla ja koiralenkkeilyllä karttunut peruskunto, jos sitäkään. Saman lomamatkan aikana kapusimme kuitenkin Mehøtä ja Keski-Norjaan tuloa ennen myös Tjeldbergtindenille sekä huomattavasti vaikeamaastoisemmalle ja enemmän käsiapuja vaativalle Fløyalle Lofooteilla, ja niistä molemmista olen myös kirjoittanut reittikuvaukset.
Alkumatka reitistä oli mukavan tasaista pidemmän matkaa, mutta kengät kastuivat kyllä jo aivan alkureitistä. Mehøn huippu näkyykin melkein koko matkan ajan hauskana nyppylänä edessäpäin, joten riittää, että jaksaa kävellä ja kavuta sen huipulle. Varsinainen nousuosuus on vasta aivan lopussa huipun juureen tultaessa. Huipulta löytyy hienoja kiviasetelmia, ja aukeavat maisemat ovat kauniin tunturiset. Naapurituntureille oli juuri satanut kevyt lumiharso. :)
Edestakainen reitti on hyvin havaittavissa, eikä kirkkaalla säällä eksymisen vaaraa ole. On kuitenkin muistettava, että sää voi muuttua nopeastikin, ja mekin tarvitsimme välillä sateenpitävää ja lisää lämmintä kerrosta. Kaiken kaikkiaan reitti oli mukavaa vaihtelua Lofoottien jyrkemmille nousulle, kun suurin osa matkasta oli vain melko tasaista patikointia. Tälle huiputukselle myös koira olisi ollut helppo ottaa mukaan.
