Tärkeää tietoa turvallisuudesta

HUIPPUREITIT

Huippureitit alkavat usein joko hyvin louhikkoisella ja jyrkällä tai vaihtoehtoisesti pusikkoisella ja metsäisemmällä osiolla. Reittien keskivaiheilla on usein hetken matkaa kallioista ja laakeaa matalan kasvuston hiekkapohjaa, mutta puurajan ylittyessä maasto muuttuu hiekkaisemmaksi tai mutaisemmaksi ja pikkukivikkoisemmaksi, jopa louhikoksi. Viimeistään huippua kohti maasto myös jyrkkenee reilusti. Reiteillä on usein myös todella märkiä osuuksia, koska vuorilla sataa usein.

Matka huipulle ei ole juoksukilpailu tai kilpailu laisinkaan, vaan kulloinkin hitain ja väsynein määrää tahdin. Huippureiteillä avainsanat ovat rauhallinen tahti ja tiheät, lyhyet hengähdystauot tarvittaessa. On kumma, miten hetkenkin seisahdus lisää voimia, kun alkaa väsyttää. Eniten käyttöä on kuitenkin sisulle ja suoranaiselle innolle nähdä, mitä huipun takaa näkyy! Jos into puuttuu, ei nousun epämukavuuttakaan välttämättä jaksa kauaa.

Kuten aina huippureiteillä, pudotuksia on, mutta hyvällä säällä tämän blogin käveltävillä reiteillä pysyy kyllä turvallisesti polulla niin halutessaan. Pientä tai isompaa käsiapua vaativilla reiteillä toki riskit kasvavat, mutta tämän blogin reiteistä selviää tavallinen hyvä- tai melko hyväkuntoinen ihminen, kunhan katsoo, mihin jalkansa laittaa. Hyvä sääntö on, että kun itseä alkaa epäilyttää tai hurjistuttaa, älä jatka siihen suuntaan.

Huippureiteille kannattaa aina lähteä vain hyvän tai kohtalaisen sään aikana. Rankka sade, räntä tai pilvikerros voivat äkkiä huonontaa näkyvyyttä ja tehdä reitistä hyytävän kylmän ja liukkaan mutaisen kulkea. Säätila ehtii myös vaihdella korkeammalla äkisti, ja pieneen sateeseen tai räntään on kesälläkin hyvä aina varautua vaatetuksellisesti. Koska talvisin vuorilla on todellinen lumivyöryvaara, tämän blogin huippureitit ovat vain kesäreittejä ja siten lumettomalle ajalle tarkoitettuja.

KOIRA MUKANA

On vaikeaa sanoa varmasti, mille reiteille koira on helppo ottaa mukaan ja minne ei, koska koirat ovat niin erilaisia rohkeudeltaan, kooltaan ja luonteiltaan. Jos sinulla on pienehkö koira, varaa aina mukaan sellainen reppu, johon saat tarvittaessa sujautettua koirasi turvallisesti hankalan maaston tullen, koiran uskalluksen loppuessa tai jos koiralle edes käy jokin tassuhaaveri. Jos taas reissaat suuremman koiran kanssa, mieti etukäteen, miten kuljetat mahdollisesti loukkaantuneen koiran avun piiriin. Alle kymmenkiloistakaan koiraa ei kauan jaksa käsin kantaa. Harjoittele mahdollista kantoevakuointia ennakkoon. Myös jonkinlaiset tossut tai tassusuojat on hyvä olla vähintäänkin repussa mukana. Kuuntele koiraasi, äläkä laita sitä tilanteisiin tai paikkoihin, joista se ei itse oma-aloitteisesti tai pienellä nostoavulla selviä rohkeutensa säilyttäen. Muista erityisesti, että monista maastokohteista on pitkä, joskus jopa mahdoton matka eläinlääkäriin.

Koiralle täytyy aina varata paljon vettä mukaan ja sille täytyy tarjota tiuhaan mahdollisuus juoda, vaikkei se janoiselta vaikuttaisikaan. Repussa oleva vesi ei auta koiraa yhtään, eikä koira osaa kertoa, koska sen on jano. Sellainen juomapullo tai -kippo on näppärä, josta jo tarjoiltuja vesiä ei tarvitse heittää pois, vaan ne saa palautettua pulloon. Jos tiedät, että koirasi ei ole hyvä juomaan, varaa mukaan jotakin (maistuvia koirien juomajauheita, veteen lisättäviä herkkuja tms.), jolla saat veden maistumaan. Aurinkoisina ja lämpiminä päivinä täytyy olla erityisen tarkka lämpöhalvauksen riskien suhteen ja pohtia tarkkaan, onko koiran paikka mukana vaelluksella.

Oman turvallisuuden kannalta on ensiarvoista, että koira osaa kulkea hihnassa vetämättä myös alamäkeen. Monille koirille selkeä ja hyvä taito on myös osata kulkea polkua omistajansa takana pahoissa paikoissa ja/tai alamäissä. Pidä koirasi hihnassa ja valitse hihna sen mukaan, mikä teillä toimii: lyhyt, pitkä, monitoimitalutin, joustotalutin, flexi, hands free -talutin vyöllä... Toiselle toinen on parempi kuin toinen, ja näitä saa hyvin testattua ihan kotimaan metsäpoluilla. Monessa kohtaa suosittelen myös, että jos se vain on mahdollista, jätä koira kotiin huippureiteiltä. Silloin pääset aina joka tapauksessa vähemmillä huolilla, epävarmuuksilla, riskeillä ja kantamisilla, ja olet vastuussa vain itsestäsi ja omista rajoistasi.